"Kyllä, kyllä, minä muistan..."

 

 

Isä Igumeni Jeremia, athoslaisen Pyhän Panteleimonin luostarin edellinen johtaja

Niin vanhus Jeremian luona vieraili Pyhän Panteleimonin luostarissa hänen pitkäaikainen ystävänsä, eräs kuuluisa venäläinen emigranttitaiteilija, jonka nimeä en tarkoituksellisesti mainitse. Hän - kuten Batjuska - oli maistanut Neuvostoliiton ja Saksan keskitysleirien katkeraa maljaa. Ystävällinen keskustelu ja yhteiset muistelut seurasivat...

Silloin eräs paikalla ollut munkki alkoi kysellä vieraalta Neuvostoliiton keskitysleirien tuskallisista päivistä. Ja vieras kertoi ongelmistaan ja tuskistaan, painotti, että ihmiset leirillä olivat pahempia kuin koirat - uskomattoman julmia ja että he pilkkasivat heitä, vankeja... Ja sitten hän lisäsi, että isä Jeremia voisi kertoa yhtä monista kauhuista, koska kaikki kokivat saman noilla leireillä. Ja silloin munkki kääntyi igumeninsa puoleen...

Isä Jeremia - oltuaan hetken hiljaa - vastasi jotenkin rauhallisesti ja hurskaasti: "Kyllä, kyllä, minä muistan... Minä muistan, kun vanhempani tapettiin, ja leirin komentaja kutsui minut luokseen ja ojensi minulle kolme ruplaa pieniä kuluja varten ja neuvoi minua, että minun tulisi paeta yöllä. Minä todella pakenin. Kolme vuotta minä vaeltelin kylästä kylään, eivätkä ihmiset missään antaneet minun kuolla nälkään tai jättäneet ilman ruokaa, vaikka ottivatkin riskin minun vuokseni. Jumala lähetti hyviä ihmisiä. Minä muistan. Kunnia Jumalalle kaikesta!"

Keskustelutoverit tunsivat tiettyä epämukavuutta ja siirtyäkseen jotenkin seuraavaan puheenaiheeseen, paikalla ollut munkki kysyi vieraalta Saksan keskitysleireistä. Vieras alkoi puhua, että natsien leirillä oli vielä pahempaa ja että hänen oli vieläkin vaikea pidätellä itseään, kun tapasi saksalaisia... Hän ei voinut unohtaa kaikkia niitä nöyryytyksiä, joita heidän piti kestää. Ja hän lisäsi, että isä Jeremia voisi myös kertoa epäinhimillisistä olosuhteista siellä... 

Jälleen isä Jeremia oli hetken hiljaa, hymyili ja, kuin muistaen jotakin, vastasi: "Kyllä, kyllä, minä muistan... minä muistan saksalaiset naiset, jotka tulivat joka päivä ja heittivät meille leipää piikkilanka-aidan läpi, jotta emme kuolisi nälkään. Heidän leipänsä oli niin herkullista, että muistan vieläkin sen maun. Kunnia Jumalalle kaikesta!"


 

 

 

 

Tekstistä "Remember no evil - Elder Jeremiah of Mount Athos"

Kevyesti stiloisoitu

käännös: Athos-säätiö.

Lähde