"Seuraava kysymys (munkiksi tai nunnaksi vihkimyksessä) on: "Yllyttikö sinua joku?
Pakottiko sinua joku? Tuntuiko sinusta, ettei sinulla ollut muuta
mahdollisuutta?"
Jos hän (so. vihittävä) ei voi
vastata: "Ei, omasta vapaasta tahdostani, pyhä isä", niin silloin ei
tule vihkimystä - ei tule munkkia tai nunnaa. Kyse on
perustavanlaatuisesta vapaudesta, perustavanlaatuisesta vastuusta ja
valinnasta. Tämä on aivan luostarielämän perusta - ja jokaisen
hengellisen teon perusta. Jos se ei perustu vapaalle valinnalleni,
silloin se saattaa olla psykologista, se saattaa olla sosiaalista, se
saattaa olla kohteliasta... se saattaa olla mitä tahansa... mutta se ei
ole hengellinen teko.
Joten astumme siis perustavanlaatuisen, täydellisen hengellisen vapauden ilmapiiriin.
(...)
Kukaan
ei voi mennä luostariin, jos ei päätä niin tehdä. Ihminen haluaa tehdä
niin. Ei ikinä ole mikään pakko mennä luostariin - ei edes vierailuille,
saati sitten asumaan ja munkiksi tai nunnaksi. Joten on kyse
täydellisestä vapaudesta. Se on vastakohta kaikille syntiinlankeemusta
seuranneille, pakollisille ihmiselämän välttämättömyyksille.
Me
synnymme rakkaudesta, mutta emme omasta valinnastamme. Jumala valitsee,
meidän vanhempamme tekevät jotakin ja he valitsevat - ainoastaan
lapselta ei kysytä mitään. "Haluatko syntyä? Keille? Missä? Milloin?
Mitä?" Joten tietyllä tapaa on kyse rakkaudesta mutta ei vapaudesta.
Mutta
luostarielämässä ja Kristuksessa me valitsemme hengellisen isämme, me
valitsemme syntymän, päätämme syntyä, haluamme syntyä ja me pyydämme
sitä ja me saamme sen lahjana - jälleen kerran rakkauden lahjana, mutta
tällä kertaa ilman kompromisseja ja verukkeita."
- Igumenia Aemiliane, Pyhän Ninan luostari, lähde
- Kuva: Pyhän Andreaan skiitan papa-Josifin maalama Kristuksen ikoni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.