"Kuolema, armoton kuolema..."

 

 

Kuolema, armoton kuolema,

Sinä otat kaikki talosta,

Ovatpa he nuoria tai vanhoja,

Ovatpa he palvelijoita tai isäntiä,

Ovatpa he maan mahtavia,

Sinä valmistat heidät hautaan.

Vaikka joku eläisi hyvinkin,

Sinua ei pakene kukaan.

Sinä tulet joidenkin luokse heidän ajaessaan autoa,

Toisten luokse heidän kitkiessään puutarhaa,

Ja joidenkin luokse tulet 

Ja pysäytät heidän sydämensä.

Lopultakin

Sinä tulet kaikkien luokse syystä

Ja joskus jopa ilman syytä.

Sinä vain tulet ja otat

Kenet tahansa ja miten tahansa haluat.

Oi kuolema, anon sinua kyynelin,

Jos olet tulossa luokseni piakkoin,

Ethän tule vihaisena,

Leikkaamaan minua viikatteellasi,

Äläkä laita lasiini

Sinun katkeraa lääkettäsi,

Vaan tule pienen vasaran kanssa

Ja hiljalleen leikkaa minut irti

Päästä varpaisiin

Kuten parantaisit särkevän haavan.

Sillä sinun lääkkeesi on hyvä,

Liian hyvä pukea sanoiksi.

Ja sinun pieni vasarasi on pyhä, 

Koska se irrottaa minut maasta.

Joten, kuolema, ole hyvä

Ja lohduta minua kädelläsi,

Ja suullasi, joka on ainaisesti suloinen.

Anna minun ristiä itseni Ristinmerkillä,

Että huulillani voin lausua 

Viimeisen rukoukseni,

Ja silmistäni vuodattaa

Monet kyyneleet,

Jotta poskeni kastuvat

Ja pesevät pois syntini, 

Joilla olen vihastuttanut Herran.

Ja niin, monin kyynelin pyydän

Jumalanäiti, auta minua

eroamaan helposti tästä ruumiistani

Ja kuolla rauhassa.

Ja Kristuksen enkeli 

näyttäytyköön minulle iloisena

Ja sanokoon: "Tule, rakkaani,

Anna minun viedä sinut Jumalan luo."

Aamen.

- vanhus Paisie (Olaru, 1897-1990)

 

käännös teoksesta: "A Little Corner of Paradise 

- The Life and Teaching of Elder Paisius of Sihla"