keskiviikkona

Älykkyys ilman hyvyyttä on jumalallinen rangaistus.

 


 

Pyhä Justin (Popović) kirjoittaa meistä ihmisistä runollisessa tekstissään peuran näkökulmasta:

 

”Olen kuullut kyynelpurojen jokeltelevan, että ihmiset kerskaavat jonkinlaisesta älykkyydestä. Mutta minä tarkkailen heitä heidän päätekojensa, synnin, pahuuden ja kuoleman, mukaan. Ja olen tullut siihen loppupäätelmään, että jos heidän älykkyytensä koostuu siitä tosiasiasta, että he ovat keksineet ja luoneet synnin, pahuuden ja kuoleman, silloin se ei ole lahja vaan kirous. Älykkyys, joka elää ja ilmaisee itsensä synnin, pahuuden ja kuoleman kautta, on jumalallinen rangaistus. Suuri älykkyys - - suuri rangaistus. He solvaisivat minua, jos he sanoisivat minulle, että olen älykäs – älykäs inhimillisessä mielessä. Jos tuollainen älykkyys on ainoa ihmisten ominaisuus, silloin en ainoastaan hylkää sitä vaan myös kiroan sitä. Jos sekä paratiisini että kuolemattomuuteni riippuisivat siitä, silloin minä torjuisin sekä paratiisin että kuolemattomuuden ikuisesti. Älykkyys ilman hyvyyttä on jumalallinen rangaistus. Ja suuri älykkyys ilman suurta hyvyyttä on sietämätön kirous. Älykkäänä mutta ilman hyvyyttä ja lempeyttä ihminen on valmis paholainen. Olen kuunnellut taivaan enkeleitä, kun ne pesevät siipensä minun kyynelissäni: paholainen on suuri äly ilman hyvyyttä ja rakkautta. Ja myös ihminen on sitä jos hänellä ei ole hyvyyttä tai rakkautta. Älykäs ihminen ilman hyvyyttä ja myötätuntoa on helvetti minun lempeälle sielulleni, helvetti minun surulliselle sydämelleni, helvetti minun viattomille silmilleni, helvetti minun nöyrälle olemukselleni. Minun sieluni kaipaa yhtä: ei elää tässä eikä tulevassa maailmassa lähellä ihmistä, joka on älykäs, mutta jolla ei ole hyvyyttä tai myötätuntoista hellyyttä. Vain siinä tapauksessa suostun kuolemattomuuteen ja ikuisuuteen. Jos niin ei ole, oi Jumala, tuhoa minut ja muuta minut olemattomaksi!”





Archimandrite Justin Popovich: A Deer in a Lost Paradise – A Confession. 

Teoksesta: The Struggle for Faith and Other Writings of Bishop Nikolai Velimirovich and Archimandrite Justin Popovich, s. 154-155.

tiistaina

Näyttelyistä

 




Tällä hetkellä Panagian päärakennuksen näyttelytiloissa on esillä eri ikonimaalareiden ja taitelijoiden myynnissä olevia töitä. 

Esillä on niin kreikkalaisen ikonimaalariylimys Konstantinos Xenopouloksen seinämaalauksia kuin Anja Loikalan ja Margit Pajun ikoneita sekä muutamia Marjatta Tapiolan, Svetlana Brezitskayan ja Juri Mitroshinin maalauksia. 

Vierailijalla on myös viimeinen hetki ihastella keväällä tuonilmaisiin siirtyneen lasitaiteilija Kyllikki Suden kauniita lasitöitä näyttelyssä "Päivieni ilo ja voima - lasin elämä ja ihmeet". Iankaikkinen muisto!

 


 

Panagian puistotie 39 A

16900 LAMMI 


Näyttelyt avoinna

tiistai - lauantai kello 10 - 16

(paitsi tänään tiistaina 2.7.2024 suljemme poikkeuksellisesti kello 14)

Lisätietoja


Kuvien ikonit: 

Margit Paju ja Anja Loikala

Kuvan lasityö: 

Kyllikki Susi

Vastapalvelus


 

 

"Lapseni, pahimmasta asiasta mitä joku sinulle tekee, tee sinä puolestasi hänelle parhainta." 

 

-  Fotios Vassopoulos, Gerontissa Makrinan isä



Iankaikkinen muisto!




keskiviikkona

Sielujen kohtaloita


 

"Meidän ei tule pelätä kuolemaa vaan kadotusta." 

- Pyhä Gabriel (Urgebadze), Kristuksen tähden houkka ja tunnustaja

 

  


"Kun pyhä mies (Columba) oli vielä nuori ja palveli diakonina, hän eli Lagenian* alueella ja opiskeli siellä jumalallista viisautta. Eräänä päivänä eräs tunnoton ja armoton viattomien ahdistelija ajoi takaa nuorta tyttöä, joka pakeni hänen edeltään tasangolla. 

Kun tyttö huomasi tasangolla lukemassa iäkkään Gemmanin, Columban ohjaajavanhuksen, hän juoksi vanhusta kohden niin lujaa kuin pystyi. Gemman säikähti tuota yllättävää tapahtumaa ja kutsui luokseen Columban, joka oli lukemassa jonkin matkan päässä, jotta he yhdessä - parhaansa mukaan - voisivat puolustaa tyttöä hänen ahdistelijaltaan. 

Mutta kun ahdistelija tuli paikalle, hän ilman mitään huomiota munkkien läsnäolosta iski munkkien viittojen helmoissa olevaa tyttöä keihäällä, jätti hänet kuolemaan heidän jalkojensa juureen ja kääntyi mennäkseen pois. Silloin vanhus suurella tuskalla kääntyi Columban puoleen ja sanoi: "Oi pyhä nuorukainen Columba, kuinka kauan Jumala, oikeamielinen Tuomari, antaa tämän kauhistuttavan rikoksen ja loukkauksen pysyä rankaisemattomana?" 

Silloin pyhä heti ilmoitti seuraavan tuomion teon tekijälle: "Sillä hetkellä kun hänen murhaamansa tytön sielu nousee taivaaseen, murhaajan sielu menee alas helvettiin." 

Ja vain hetki siitä kun hän oli lausunut nämä sanat, viattoman murhaaja - kuten Ananias Pietarin edessä - putosi maahan kuolleena pyhän nuorukaisen silmien edessä. Uutinen tästä nopeasta ja kauhistuttavasta kostosta levisi pian moniin Irlannin maakuntiin ja sen mukana levisi pyhän diakonin ihmeellinen maine." 


* Lagenia, Leinster

Teoksesta: Saint Adamnan of Iona:

The Life of Saint Columba of Iona, 

käännös: Athos-säätiö



tiistaina

Joka haluaa...

 

 


 

”Joka haluaa kohota korkeuksiin, oppikoon ensin laskeutumaan alas, syvyyksiin!”



+ Arkkimandriitta Efraim Pyhänandreaanskiittalainen

 

 

 

 

 

 

Teoksesta: Itsetuntemuksen nuolia

lauantaina

Pyhä Henki on tarkoituksellisesti jakanut armolahjat Kirkossa sillä tavoin, että sen jokainen jäsen tarvitsee kaikkia muita


 

Hyvää paratiisia, 

Kristuksessa rakas

Gerontas Efraim!



"Kun joku tulee Pyhälle Vuorelle päämääränään jäädä sinne munkiksi, hänellä on yleensä aluk­si itsestään se käsitys, että hän on kaikin tavoin kelpo nuorukainen, todellinen pikku enkeli. Hän ei ole perillä siitä, että hänen olemukseensa kätkeytyy runsaasti itsekkyyden, omahyväi­syyden ja ylpeyden piirteitä. Tähän ylevään, mutta epärealistiseen itsetuntemukseen voi löy­tyä kaksikin selitystä: joko hänen elämässä aiemmin osoittamansa esimerkillinen tarkkaavai­suus tai se, ettei hänen kohdallaan ole koskaan ilmaantunut sellaisia olosuhteita ja edellytyk­siä, jotka olisivat tulleet aktivoineeksi hänessä nuo salassa olevat paheet. Kun aika sitten ku­luu, athoslainen munkki alkaa vähitellen nöyrtyä, sillä hän vertaa itseään nyt pyhiin kilvoitte­lijaisiin ja vielä sitäkin enemmän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Tälle uudelle orasta­valle nöyryydelle on tyypillistä se, ettei se saata ketään epätoivoon eikä turhauta ketään, mutta myös se, että se estää meitä yhteiselämässämme sortumasta toisten tuomitsemiseen. Sen pii­rissä elävä ei näet vertaa itseään kehenkään ihmiseen maan päällä, sillä jokainen ortodoksi on oma erillinen ja ainutkertainen persoonallisuutensa. Pyhä Henki on tarkoituksellisesti jakanut armolahjat Kirkossa sillä tavoin, että sen jokainen jäsen tarvitsee kaikkia muita..." - Lisää elämästä Pyhällä Athosvuorella