perjantaina

Freskomaalari kertoo: Pyhän Basileios Suuren kirkko (osa 7)

Seuraa jatkoa ensimmäiselle, toiselle, kolmannelle, neljännelle sekä viidennelle ja kuudennelle osalle "Freskomaalari kertoo"-sarjasta.




Päivi Kristiina Loikala: 
Kirkko pyhälle Basileios Suurelle 
- VII osa


Te pyhät marttyyri, te pyhät marttyyrit,
jotka olette kilvoitelleet ja olette kruunatut,
rukoilkaa Herraa,
että Hän meidän sielujamme armahtaisi.
 
 

 
 
Kotona piirsin Sebastianin 40 marttyyria. Joukko herätti kummastusta, kun en pystynyt laskemaan heidän määräänsä, vaikka laitoin jokaiseen numeron. Viimein päätin, että olkaa sitten. Oli kova työ saada jokainen mitattua paikoilleen. Sekin vielä, kun en oikein tiennyt, kuinka monta ihmistä kylmässä virrassani seisoi. Olin niin innoissani tätä odottanut ja nyt sen saan tehdä!












Pitkän työrupeaman jälkeen marttyyrit valmistuivat, vain Kristus ja kruunut puuttuvat. Kova työ – monet vaiheet ja koitokset. Hirmuinen väsymys ja tyhjyys on päällä – mitään ei meinaa jaksaa. Pää-parkakin on ihan tyhjä. Kauhea epäilys valtaa välillä kaikki ajatukset ja koko olemuksen. Kuinka kauan tämä vielä kestää? Kauanko mie kestän ja jaksan?

Muutenkin täällä on vaihtunut alku into odottavaan hiljaisuuteen – tuleeko tästä yhtään mitään koko hankkeesta, Tuleeko meistä naurunalainen joukko- varoittava ennakkotapaus? Jokainen puurtaa minkä ehtii ja aamuisin kuljemme silmät ristissä. Oi Pyhä Jumala, kuinka tästä eteenpäin, onko meillä mitään tulevaisuutta? Olo kuin kylmässä virrassa, tähänkö jäämme kaikki?

Oi Kristus, sinä joka siunasit ja kruunasit kaikki kärsimyksen kestäneet, auta meitäkin heikkoja tässä ahdistuksessa ja anna meille voimaa urhoollisesti kestää kilvoitus.

Minna tulee käymään ja liimaamme yhdessä kotona maalaamani apostolit seinään. On mukava tehdä hommia yhdessä, ja liimaus onnistuukin hyvin. Se asettuu marttyyrien vasemmalle puolelle ja voin sitten tehdä kaarevan köynnöksen Kristuksen yli reunukseksi. 


"Liimaamme yhdessä kotona maalaamani apostolit seinään."

Hauskaa on myös se, että hetkessä koko seinä muuttuu ja saa uuden ilmeen, vain yksi palanen vielä ja koko nurkkaus on valmis! Nyt voin maalata kruunutkin, kun näen miten ne on laitettava. Sekä ornamentin, joka tulee keskelle seinää jakamaan ala- ja yläosan.

Arkkipiispa Leo on tulossa kylään, ja kaikki kuhisevat töissään. Ilmassa on hyvin jännittynyt tunnelma. Mitähän tässä on tulossa? Kun hän astuu ovesta, jännitys tiivistyy. Kaikki seisomme rivissä kuin paraati katselmuksessa. Kiertelemme katsomassa kappelia ja kirkkotiloja, joissa toimitamme jumalanpalveluksia. Kun sitten vihdoin saamme ruokaa ja kahvit, tunnelma vapautuu hieman. Ehkä arkkipiispakin oli helpottunut, sille minusta tuntui.

Kesä tulee kohta ja aion olla paljon ulkona. Viime kesän olin sisällä maalaamassa ja jo syksyllä tunsin kuinka energiat oli vähissä. Tarvin multaa ja siemeniä keväällä ja omia porkkanoita syksyllä, että jaksan puurtaa! Pakko päästä raatamaan rumihillist työtä, se kasvattaa voimaa ja sitkeyttä. Iittiläin sananlasku sanoo: Jalat maas, kälet tyäs ja sylän taivahas.

 
"Iittiläin sananlasku sanoo: Jalat maas, kälet tyäs ja sylän taivahas."







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.