Olisi puute, ellemme omistaisi muutamia rivejä myös isä Joakimin vaikuttavalle ja poikkeukselliselle parralle.
Amerikassa eläessään isä Joakim seurasi surullisena sitä uudistuksellista henkeä, joka alkoi vähä vähältä vaikuttaa myös kirkollisissa asioissa. Siellä saattoi nähdä pappeja, jotka etääntyivät ortodoksisesta perinteestä sillä tekosyyllä, että he kykenisivät toimimaan tehokkaammin yhteiskunnassa. Isä Joakim nousi urhoollisesti vastustamaan tällaista maallistumista. Hän ei voinut katsella sitä, että ortodoksipappi heitti syrjään kunnioitetun viittansa tai leikkautti tukkansa ja partansa. Niinpä hän ennen pappisvihkimystään kääntyi kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän puoleen ja rukoili: "Rakas Jumalanäiti, kun minusta tulee pappi, tahdon että annat minulle runsaasti partaa ja hiuksia, jotta olisin sellainen kuin papit kotimaassani."
Eikä Jumalanäiti jättänyt kuulematta hänen pyyntöään, vaan täytti sen runsain mitoin. Kuten olen jo aiemmin maininnut, amerikkalaiset katselivat ihmeissään isä Joakimin majesteettista hahmoa, jota koristi pitkä parta. Kun hän sitten meni Pyhälle Vuorelle, jotakin aivan ihmeellistä tapahtui: hänen partansa kasvoi kasvamistaan, kunnes se ulottui maahan asti, aivan hänen jalkateriinsä saakka, mikä on hyvin harvinainen ilmiö kirkollisessa historiassa. Kaikki Athoksella olivat sitä mieltä, että selitys tapaukseen löytyi hänen Jumalanäidille muinoin kantamastaan rukouksesta.
Voidakseen liikkua vapaasti ja välttääkseen turhamaisuuden ja toisten ihmettelyn isä Joakimin oli pakko kääriä partansa rullalle ja panna se pieneen pussiin, joka riippui hänen kaulastaan. Isä Joakimin viimeisinä vuosina skiitan munkit pyysivät häntä kuvauttamaan itsensä papillisissa vaatteissa ja parta auki. Aluksi hän kieltäytyi, mutta taipui sitten näiden itsepintaisuuden edessä. Tämän valokuvan, jonka olen säilyttänyt isä Joakimista...
Arkkimandriitta Kerubim: "Aikamme athoslaisia hahmoja I"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.