Piispa Palladios kuvaa teoksestaan Historia Lausaica (suom. Kilvoittelijaelämää) Ualesta, joka "ankaralla elämällään saavutti kilvoituselämän huipun, mutta joutui ylpeyden ja korskeuden demonin petkuttamaksi... ja... tuhoisan korskeuden ylpistämänä vähitellen petti oman mielensä ajattelemaan itsestään suuria, että muka enkelit keskustelivat hänen kanssansa":
Eräänä päivänä, kun hän työskenteli korien parissa myöhään illalla pimeän aikaan, häneltä tipahti neula maahan siellä, missä hän ompeli koreja. Ja kun hän ei sitä löytänyt, demoni pani soihdun valaisemaan hänelle, ja niin hän löysi kadottamansa neulan. Ja taaskin hän pöyhkeytyi tyhjän päiten ja entistä korskeampana ajatteli itsestään suuria.
- - - Kun sitten demoni oli saanut selville, että Uales oli täysin uskonut eksytykseen, se meni pois ja Perkele otti Vapahtajan muodon. Yöllä se meni Ualeksen luo demoneineen, jotka näyssä tuntuivat soihtuja kantavilta enkeleiltä. Se näytti Ualekselle ikään kuin tulisen pyörän, jonka keskellä se otti Vapahtajan muodon. Se lähetti edeltä yhden demoneista enkelin muodossa sanomaan Ualekselle:
"Kristus on mieltynyt vaellukseesi ja rohkeaan elämääsi ja on tullut luoksesi sinut nähdäksensä. Mene siis ulos keljastasi äläkä tee mitään muuta kuin että seisot etäällä, niin että näet hänet. Kumarra häntä, joka on muitten keskellä ja palaa keljaasi."
Niin Uales meni ulos ja nähdessään soihdunkantajien joukon stadionin päässä kumarsi antikristusta..."
- Piispa Palladios: Kilvoittelijaelämää
käännös: isä Johannes Seppälä / © Valamon luostari
Eräs pyhittäjä Paisios Athosvuorelaisen (+1994) kokemuksista kilvoitteluvuosiltaan Siinailla:
Laskeutuessaan eräänä iltana erakkolan alapuolella olevia äkkijyrkkiä kallioita hän yritti sytyttää kaasusytytintä, jotta näkisi. Sytytin ei kuitenkaan toiminut, vaan antoi vain kipinän. ”Ei haittaa, laskeudun kipinän avulla.”
Juuri sillä hetkellä, ennen kuin hän ehti edetä yhtään, voimakas valo kuin valonheittäjästä osui vastakkaiselle kalliolle ja valaisi koko seudun. Hän ymmärsi heti, että kyseessä oli jokin demoninen ilmiö. ”En ole tuollaisten valojen tarpeessa, olkoot minusta kaukana sinun valosi”, hän sanoi torjuvasti ja palasi keljaansa.
Sinä iltana hän ei mennyt minnekään. ”Paholainen tahtoi ’palvella’ minua!” hän totesi myöhemmin. ”Se ikään kuin sanoi: ’On sääli, että hän joutuu kärsimään. Minäpä annan hänelle valoa!’ Jos olisin eksynyt ja uskonut, että valo oli Jumalasta, tai olisin edes tuntenut ylpeää tyytyväisyyttä, se olisi pian esittänyt nähtäväkseni Kristuksen, Jumalanäidin ja muita, ja niin olisin kärsinyt suuren vahingon.”
- Pian julkaistavasta Surotin nunnaluostarin
teoksesta Pyhä Paisios Athosvuorelainen,
käännös: Hannu Pöyhönen
Kuvat: Konstantinos Kavarnoksen
vuonna 1959 julkaistusta teoksesta
"Anchored in God".
"Anchored in God".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.