Kysyjä
(nunna):
Kuuliaisuus. Kiusaukset. Rukous ei
suju. Vastoinkäymisiä.
Pyhän Andreaan skiitan Vanhus Efraim:
Täytyy kertoa asiat Igumenialle, ja niin murheet katoavat ja sillä
lailla mieli kevenee. Kun sydämessä on ankara talvi, kuten
pohjoisessa on, mitä silloin voi tehdä? Täytyy kestää. Emme me
vastaa Jumalalle tuosta talvesta. Me voimme suorittaa pienet tehtävämme
helposti, kunhan vain – uudelleen haluan toistaa – kaikki asiat
ovat Igumenian tiedossa. Kuten huomaatte, joskus toistan tätä samaa asiaa. Paholainen on hyvin ovela. Se tuntee hyvin hengellisen
sodankäynnin ja pyrkii siihen, että salaisimme asioita Igumenialta.
Ihmisinä
huomaamme sen, miten helppo meidän on olla silloin, kun suoritamme
asioita oman mielemme mukaan. Se on kaikkien yhteinen kokemus. Mutta
luostarielämän kohdalla asiat ovat vähän toisin, toisella
tasolla... korkeammalla tasolla.
Meillä on suuri luottamus sitä henkilöä kohtaan, jonka
alaisuudessa olemme, ja me käytämme tätä henkilöä oman
edistyksemme eteen. Ja näin hengellisesti rikastumme, koska kaikissa
tekemisissä on kuuliaisuuden sinetti – pienissä ja suurissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.