... todellisen atomipommin!

KYSYJÄ kysyy ajatusten harhailusta rukouksessa.

VANHUS EFRAIM, athosvuorelaiselta Pyhän Andreaan skiitalta, vastaa: 

Eräs askeetti sanoi veljilleen: ”Jätän teidät hetkeksi ja menen rukoilemaan. Pyydän siunaustanne.” Silloin kuului ääni: ”No, lähdetäänpä yhdessä. Minä autan sinua rukoilemaan.” Se oli paholaisen ääni.

Aina siihen asti kaikki on hyvin, kunnes alamme rukoilla. Silloin mielestä tulee tennispallo, joka lentelee edestakaisin.

Jos kuitenkin olemme päättäväisiä, paholainen menee pois.

Eräs hengellinen maallikko rukoili monta tuntia. Hänellä oli suuri hengellinen tarve. Hän rukoili Jeesuksen rukousta. Paholainen syötti hänelle haureutta, tuomitsemista, ruoanhimoa jne. Suu, joka rukoili, väsyi, mutta paholainen vain jatkoi oman myllynsä pyörittämistä vieressä.

Silloin maallikko käytti toista apukeinoa: hän polvistui ja nosti kätensä ristinmuotoon ja jatkoi Jeesuksen rukousta. Silloin paholainen alkoi pilkata. Se nimitteli rukoilijaa vuoheksi jne.

Silloin maallikko alkoi rukoilla: ”...vanhukseni esirukouksien tähden, Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika...”. Tuon kuultuaan paholainen meni hieman taaksepäin, muttei lähtenyt.

Silloin maallikko pudotti todellisen atomipommin! Hän nosti kätensä ylös ja rukoillen huusi: ”Herra Jeesus Kristus, armahda paholaista.... Herra Jeesus Kristus, armahda....”. Silloin paholaiselle tuli lähtö. Se säikäytti paholaisen kokonaan.

Kestäväisyys. Meillä ei ole voimaa hajaannuksettomuuteen. Puhdas mielen rukous on Pyhän Hengen lahja, joka on käynyt läpi monia taisteluita itsensä ja toisten tahoilta.

Kerran eräs paljasjalkaista munkkia pisti skorpioni. Hän rukoili kivun kanssa. Meni kaksi tuntia ja kipu hellitti.

Ajatukset voivat lähteä aineellisiin ajatuksiin. Jumala auttaa ja suojelee meitä. Meillä on tarve: ”Nyt rukoillaan.” Jumala itse kotkoon ajatukset. Minä pidän huolta määrästä, Jumala laadusta.