"Olkaa hiljaa! Olkaa hiljaa ja rauhoittukaa makaavan edessä! Rauhoittukaa, jättäkää hälinä ja katsokaa suurta salaisuutta."

 

 

Elämän ja kuoleman Herra

 

"Ystävät, saattakaa kuolleita ja kiiruhtakaa haudalle. Katselkaa siellä tarkasti, valmistakaa sijanne: siellä hajoaa nuoruus, kaikki ikä siellä kuihtuu; siellä on tomua, tuhkaa ja matoja; siellä on hiljaista eikä kukaan lausu: Halleluja!

Katso, näemme hänet, joka makaa, mutta ei enää ole kanssamme. Katso, kielikin on vaiennut. Katso, huuletkin ovat hiljaa. Voikaa hyvin, ystävät, lapset! Pelastautukaa, veljet! Pelastautukaa, tuttavat! Minä käyn tietäni, mutta muistelkaa minua laulaen: Halleluja! 

Ei ole sieltä kukaan palannut elämään kertoakseen, kuinka he siellä elävät, entiset veljemme ja jälkeläisemme, jotka ehättivät edeltämme Herran tykö. Sentähden me usein kyselemmekin: Näemmeköhän siellä toisiamme? Näemmeköhän siellä veljiämme? Lausutaankohan siellä yhdessä: Halleluja?

Muistutan teitä, veljeni, lapseni ja ystäväni, Herran edessä: Älkää unohtako minua, kun rukoilette! Sitä minä pyydän, anon ja rukoilen. Muistakaa se, muistelkaa minua ja valittakaa öin ja päivin. Niinkuin Job sanoi ystävilleen, sanon minäkin teille: Istukaa taaskin ja lausukaa: Halleluja!"

 

"Käymme iankaikkista tietä ainoan iankaikkisen Jumalan tykö ja joudumme Hänen eteensä tuomion alaisten tavoin, kasvot alas painettuina. Missä on silloin kauneus? Missä rahat? Missä on silloin tämän elämän kunnia? Siellä ei mikään sellainen meitä auta, vaan vain se, että usein lausuimme: Halleluja!"

 

"Ihminen, jos olit ihmiselle armollinen, niin Hänkin armahtaa sinua siellä. Jos olit sääliväinen orvolle, on Hänkin sinua säälivä. Jos pelastit jonkun hädästä, niin Hänkin pelastaa sinut hädästä. jos eläessäsi vaatetit alastoman, niin Hänkin vaatetta sinut siellä veisulla: Halleluja!

Kauhea on se tie, jota käyn, vaikka en ole koskaan sitä kulkenut. Tuntematon on se maa, eikä siellä kukaan tunne minua. Peljättävä on nähdä lähtijöitä, mutta vielä peljättävämpää on nähdä Hänet, joka on minut kutsunut ja joka on elämän ja kuoleman Herra. Tullessaan Hän kutsuu meitä lausumaan: Halleluja!"

"Sytymme tuleen vain kuullessammekin, että siellä on iankaikkinen valkeus. Siellä on elämämme lähde, siellä myös iankaikkinen nautinto. Siellä on paratiisi, jossa kaikki vanhurskasten sielut iloitsevat. Käykäämme sinne Kristuksessa mekin, että saisimme huutaa näin Jumalalle: Halleluja!"

 

Katkelmia Anastasios I:n kirjoittamasta hautauskontakista, 

suom. isä Johannes Seppälä (Aamun Koitto 14. lokakuuta 1986)