Viidakossa

Pappismunkki Joosefin akvarellityö "Tuohusten liekit"

 

 

Kyproksen Lemesoksen metropoliitta Athanasios kertoo 

Arizonan pyhän Antonios Suuren luostarin 

Vanhus Efraim Filotheoslaisesta:

 

"Kun menin Arizonaan, Vanhus Efraim sanoi minulle: "Haluan kertoa sinulle, mitä koin kun tulin Amerikkaan." 

Silloin kysyin häneltä: "Vanhus, miten teidän, Pyhältä Vuorelta saapuneen hesykastisen ihmisen, joka olitte ilman maailmallista tietoa (hänhän eli erakkolassa 18-vuotiaasta asti), onnistui elää täällä Amerikassa - tämän paikan erikoisuuksien keskellä?" 

Ja hän kertoi minulle: "Todellakin kohtasin monia kiusauksia, monia vaaroja. He halusivat tappaa minut. He yrittivät tuhota minut... fyysisesti ja hengellisesti. Monia vaaroja, monia kiusauksia ja monia suruja ja monia ongelmia. Monesti pohdin itsekseni: "Teinkö hyvin, kun tulin tänne?" Ja: "Mitä minä, yksinkertainen ja nöyrä munkki, voin tehdä mantereella, jossa on niin paljon ongelmia, niin paljon vaikeuksia, niin paljon omituisuuksia?"

Ja niin hän tuskaisena rukoillessaan näki itsensä viidakossa, kaikkien viidakon erikoisuuksien keskellä. Ja se oli täynnä villipetoja! Ja hän oli viidakossa ja hänellä oli pieni lapsi käsivarsillaan, ja villipedot seurasivat häntä yrittäen villisti repiä hänen ruumiinsa palasiksi. Ja hän juoksi, juoksi, juoksi... viidakossa, villipedot kannoillaan. Mutta sitten hän ymmärsi, että pedot halusivatkin repiä pienen lapsen palasiksi, tuon lapsen jota hän piteli sylissään. Joten juostessaan hän oli suuressa tuskassa ja peloissaan! Hän saavutti vaikean ja hyvin kapeareunaisen polun ja se oli ainoa, jonka kautta hän saattoi päästä ulos. Ja villipedot hyökkäsivät oikealta ja vasemmalta puolelta, halusivat repiä hänet ja pienen lapsen kappaleiksi. 

Yrittäessään päästä pois tuolta kapealta polulta, suuri lohikäärme, käärme, tuli hänen eteensä. Se aikoi nielaista hänet! Kun hän näki, ettei hänellä ollut mitään pakomahdollisuutta, ja lohikäärme aikoi repiä hänet kappaleiksi, hän huusi: "JUMALANÄITINI!" Kun hän oli kutsunut Jumalanäitiä, hän kuuli Jumalansynnyttäjän äänen, joka sanoi: "Mikael!" Ja näiden sanojen myötä pyhä ylienkeli Mikael ilmestyi hänen eteensä, taisteli tuon lohikäärmeen kanssa, löi sitä lujaa, ja se katosi, ja rauha lasketui kaikkialle. 

Kun rauha palasi, Vanhus kysyi tuskissaan: "Mitä tämä näky tarkoittaa?" Ja hän rukoili Jumalaa: "Oi Jumalani, mitä tämä näky tarkoittaa? Tämä pelottava ja käsittämätön näky... Tämä häiritsevä näky..."

Ja Jumala vastasi hänelle: "Tämä tulee olemaan sinun elämäsi. Täynnä vainoja, surua ja vaaroja. ruumiillisia ja hengellisiä vaaroja!"

Ja Vanhus kysyi: "Entäpä mikä on se lapsi? Mitä se tarkoittaa?"

Ja Jumala vastasi: "Lapsi on sinun sielusi. Sinun täytyy pelastaa sielusi huolimatta siitä kuinka monia vastuksia kohtaat."

Ja Vanhus palasi itseensä ja hän ymmärsi, että tämä oli hänen tehtävänsä." 

  

 

 

- katkelma metropoliitta Athanasioksen puheesta 

"Vanhus Efraim Filotheoslaisen näky"