Karkotuksissa ja Neuvostoliiton kovennetun kurin leireillä uskonsa takia 20 vuotta viettänyt pappismunkki Arseni (1894–1975) sanoo omana elämänkokemuksenaan:
”Jokaisen ihmisen pitää jättää jälkeensä jotain: omin käsin rakennettu talo, istutettu puu tai kirjoitettu kirja, ja nämä kaikki on tehtävä toisten hyväksi, ei oman itsensä. Myöhemmin ihmiset katsovat istuttamasi puun kasvamista tai muuta tekemääsi asiaa, ja niinä hetkinä palaat jälleen eloon, koska tuotat heille iloa. Sinua muistellen he pyytävät siunausta Herralta. Tekojesi laatu ei ole tärkeä, vaan se tosiasia, että jätit jälkesi johonkin niin, että siinä tapahtui muutos parempaan. Olennaista on myös se, että siinä uudessa säilyy osa sinusta itsestäsi ja että kaikki on tehty Herran nimessä ja rakkaudesta ihmisiin. – – – Tärkeintä on kaikissa toimissaan aina pyrkiä auttamaan muita ihmisiä, helpottamaan heidän kärsimystään ja rukoilemaan heidän puolestaan.”
Kirjasta Isä Arseni, kääntänyt venäjästä Tarja Kämäräinen, Valamon luostari
Kuva (© Pekka Salonen): Mosaiikki pyhän vanhus Sofroni Saharovin perustamassa Pyhän Johannes Kastajan luostarissa Englannin Essexissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.