Freskomaalari kertoo: Kirkko pyhälle Basileios Suurelle (osa 13)

Päivi Kristiina Loikala jatkaa jälleen "Freskomaalari kertoo"-sarjaansa (osat: I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X ja XI sekä XII).

Päivi Kristiina Loikala: 

Kirkko pyhälle Basileios Suurelle 

- XIII osa

 

Maalaan Kristuksen ristiltä ottamisen taivaan, muurin ja ristin. 

Taivas ja muuria.

Ristin alle tulee Golgata ja pääkallo.

Ristin alle tulee Golgata ja (Aadamin) pääkallo.

Minna siirtyy ornamenttien kanssa kappeliin maalaamaan – ei tarvitse olla yksin ikonimaalaamossa. Minä yritän maalata ristin yläpuolelle kahta pientä enkeliä. Veivaan ja vuovaan, mutta ei tahdo onnistua. Että on vaikeaa! Koko päivä meni, eikä tullut edes valmista.

Ornamentti.

Minna siirtyy ornamenttien kanssa kappeliin maalaamaan.

 

Seuraavana päivänä otan itseäni niskasta kiinni ja saan enkelit valmiiksi. Seuraavaksi aloitan naisista, jotka ovat ristin juurella ja sitten tulee Nikodemos. Kaksi naulaa on jo korissa ja jaloissa olevat ovat vielä irroittamatta. Kummallista on, että äskettäin olin ihan juhlatunnelmissa Jerusalemiin ratsastamisen kanssa ja nyt olen murheellinen.

Kaksi naulaa on jo korissa.

 

Ystäväni ostaa minulle kirjakauppa Filokaliasta pääsiäisaiheeseen liittyvän cd:n, että voin kuunnella sitä. Ihanaa, kun kaikki tutut kappaleet soivat samalla uudelleen ja uudelleen, kun maalaan aihetta.

Ajan taas kotiin ja maalaan siellä apostoleita, jotka pitkänä letkana jo piirsin. Tuntuu mukavalle, vaikka yhtä tehokasta ei työnteko olekaan kuin Lammilla. Teen myös taustatyötä: tutkin ja luen kaikkea tarpeellista, joista osan kirjoitan koneelle kuvien kera. Tietokone päättää ryhtyä hankalaksi, ja joudun kirjoittamaan kaiken uudelleen, mitä olin jo saanut aikaiseksi. En ollut osannut oikein niitä tallentaa: tietokoneeseen päivittyi uusi ohjelma, ja yllätys, yllätys – kuvat katosivat ja tekstistä tulikin taulukko! Aina ei oikein mene jakeluun. Turhauttaa kirjoittaa uudelleen, mutta kerrankin on laiskuudesta hyötyä! En sentään kaikkea ollut kirjottanut.

Lammilla jatkan ristin äärellä. Sitten yht'äkkiä jakkaran jalka menee lavojen väliin ja lennän rytinällä selälleni. En sentään alas asti, koska kaide on edessä. Käteen sattuu ja haudon jääpussilla rannetta. Mutta selkää alkaa hiljalleen särkeä, ja toinen jalka on niin kipeä aamulla, etten saa sukkaa jalkaan. Päädyn lörppöihin villasukkiin.

Telineelle meno tuntuu ankealle. Mietin, mitä olisi käynyt, jos suojelusenkeli ei olisi varjellut. Kiipeän ylös. Työ jatkuu, hiljalleen etenee ja valmistuu kohta kohdalta. Selän ja jalan temppuillessa kiihdytän vauhtia, että saisin jouluksi tehtyä koko aiheen. Yölläkään en saa unta, kun kolottaa – niinpä menen sitten maalaamaan!

"Kunniallinen Joosef otettuaan puun päältä Sinun puhtaimman Ruumiisi..."

Kuoro laulaa levyllä kunniallisesta Joosefista, joka ottaa ristiltä puhtainta Ruumistasi. Neitseen Marian ja Kristuksen kasvot. Suru ja tyyneys. Kuinka osaisin ne saada kauniisti? Koko aihe ja veisut nivoutuvat tapahtumiin, ja Kristus tuntuu läheisemmälle. Olen tyytyväinen ja pakkaan kamppeet.

Neitseen Marian ja Kristuksen kasvot. Suru ja tyyneys.

Nukkumaan mennessä törmään pimeässä oveen, ja päähän nousee kaamea patti – kuin sarjakuvissa. Onpas erinomaista! Taas kylmäpakkausta etsimään. Ikinä en näin suurta kuhmua ole nähny. Oli se laaki, piti ihan seinään nojata ja ottaa lukua. Halkes' varmaan kallo – tähtiäkin näkyi!

"Pese minut puhtaaksi iisopilla ja korjaa luut, jotka särkenyt olet," tulee mieleeni. Oi, kuinka väsyttää. Onneksi tulee loma, saa vain olla ja nakertaa joulupipareita.

Joulupipareita.