"Menkää psykiatrisiin sairaaloihin ja nähkää, kuinka paljon ihmisten sielut kärsivät. Ja meitä, niin sanottuja "terveitä", kutsutaan siihen, ettemme koskaan unohda näitä ihmisiä. Näitä ihmisiä ei tulisi jättää ilman meidän rukoustamme ja huolenpitoamme. Anokaamme Jumalaa lähettämään heille kärsivällisyyttä, lähettämään huojennusta, antamaan parannuksen.
Meidän tulee kantaa veljiemme kärsimys. Jos emme tee sitä, meillä ei ole rakkautta. Jos me unohdamme heidät, me olemme Jumalan rakkauden ulkopuolella. Jumala koettelee heitä tuodakseen heidät Valtakuntaansa ja Hän pyytää meiltä tukeamme. Jos heidät on suljettu sinne, se ei tarkoita, että meidänkin täytyy hyljätä heidät. Koska huomenna me voimme itsekin olla siellä.
Ajatelkaamme, kuinka monet ihmiset ovat kuolemantuskassa. Heidän elämänsä tuomitaan, ja heidän omatuntonsa tutkii heidät, ja he sanovat: "Mitä nyt tulee tapahtumaan?" Tästä kivusta, tästä tuskasta tulisi tulla meidän omaamme. Ja silloin Jumala, joka tutkii sydämet ja sisimmät, muistaa tämän rakkauden, sinetöi sen ja palauttaa sen meille. Hän vastaa, ei ainoastaan toisessa elämässä, vaan myös tässä elämässä. Tulee aika, jolloin myös me kohtaamme jonkun vaikeuden, ja Hän auttaa meitä, Hän valaisee toisia rukoilemaan puolestamme kuten mekin teimme.
Mitä kylvämme, sitä niitämme. Kylvä vehnää, niin niität vehnää. Kylvä lustetta, niin niität lustetta. Maa antaa takaisin viljelijälleen sen mukaan mitä hän on kylvänyt. Vielä enemmän Jumala, elävä Jumala, joka tutkii sydämet ja sisimmät ja joka tuntee ihmisten salatut asiat, maksaa takaisin oikeudenmukaisesti."
+ Vanhus Efraim Filotheoslainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.