Päivi Kristiina Loikalan "Freskomaalari kertoo"-sarjassa on julkastu osat: I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X, XI, XII, XIII, XIV, XV, XVI, XVII, XVIII, XIX, XX ja XXI & lisäosa: Kysymyksiä.
Tällä kertaa siveltimeen tarttuu pyhän Basileioksen pikkukirkkoa maalaavan Päivi Kristiinan sisko, Minna. Tässä ollaan jo vuodessa 2021.
 |
| "En voinut maalata mallini mukaisia..." |
 |
| ... kasvoja... |
Päivi alkoi selailla malleja ja pian löysikin erilaiset kasvot, "... sitten vaan muutetaan tämän mukaiseksi. Myös kaulan seutu menee uusiksi. Olkapäältä hiukset selän taakse, kylkiluut näkyviin, hyvä siitä tulee."
No, jopas
kuullosti helpolle, mutta mistähän alkaisin! Suuret muutokset
kauhistuttivat. Mutta opettaja oli vieressä ja neuvoi.
Uudet värit
paletissa aloin rohkeasti vetää ohjeiden mukaan oliivinvihreällä hiukset
ja kasvojen ääriviivat piiloon. Minulla ei ollut aavistustakaan, miten
Maria Egyptiläisen olemus muuttuisi. Vaihe vaiheelta, pienin vedoin
arasti aloin tehdä olkapäätä, solisluun näkyviin. Leukaa yritin kolme
kertaa haparoiden, lopuksi Päivi Kristiina sai sen sipaista yhdellä pensselin
vedolla paikalleen. On se hienoa, miten voi nähdä noin selkeästi mihin
viivan vetäisee. Millipeliä, että näyttää oikealle. Kaartuuko sisään vai
ulos? Kuinka paksun viivan tekee? Vielä korjasi opettaja nenän, jonka
jälkeen katsekin kääntyi toiseen suuntaan. Silmille ei tehty mitään,
uurteita hieman poskiin, silmien alle oliivia ja, oi ihmettä? Nyt se
alkoi näyttää Maria Egyptiläiselle.
Olin päivän jälkeen aivan hengetön, en taas muistanut hengittää, kun oli niin jännittävää.
Menin kuuden ehtookirkkoon, hieman myöhässä ja istuin takaoven viereen penkille, etten häiritsisi. Kirkossa oli hämärää, vain tuohukset valaisivat ikoneja, ainaisen neitseen Marian, Jumalanäidin, kasvot olivat niin levolliset, onnellisuus ja rauha valtasivat minut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.